Takaisin valoon

Keväästä kesän kautta syksyyn

Valon aika on takanapäin ja edessä himmenevät illat. Vaikka vuodenaikojen kiertokulku etenee vääjäämättä, voisi ajatuksia ja tunnelmia kääntää toisinpäin. Haastavan kevään jälkeen on mahdollista nähdä uudelleen valoa. Ollaan menossa kohti parempaa, uutta avautumista. Ja siihen, jos mihin, tarvitaan visionäärisyyttä ja innovointia.

Olen huomannut, että ison yhteiskunnallisen ravistelun jälkeen, kaivataan uusia avauksia, uutta näkemystä ja visioita siitä, mitä meille seuraavaksi tapahtuu. Jokainen keskittyy omalla alallaan tuottamaan jälleen uutta hyvää, palaamaan valoon. On suorastaan kilpajuoksun omaista tavoittelua löytää jotain sellaista, mitä vielä ei meillä ole. Tällä viittaan esimerkiksi tapahtumatarjontaan, hyödykkeisiin tai vaikkapa elinikäiseen oppimiseen.

Ajan valta

Pohtiessani intuition rakennetta ja sen suhdetta visionäärisyyteen olen huomannut palaavani yhä uudelleen ja uudelleen tiettyyn teemaan: ajan merkitys intuitiolle. Tiedämme, että aika on yksi niistä harvoista asioista, jota emme voi hallita. Se etenee vääjäämättä. Ja se vaikuttaa kaikkeen, myös visionääriseen johtajuuteen. Mutta millä tavalla?

Haastan sinua pohtimaan kanssani sitä, onko ihmisen iällä merkitystä intuition toimintaan tai sen hyödyntämiseen? Ensimmäinen ajatukseni on ollut, että toki elämänkokemusta omaavalla henkilöllä saattaisi syntyä myös enemmän intuitiivisia oivalluksia ja hetkiä, kuin nuorella henkilöllä. Että intuitiota ruokkii kaikki se valtava tieto- ja kokemusmäärä, jota henkilölle on kertynyt elämänsä aikana. Sitä lisää itsetuntemuksen määrä ja päättelykyvyt. Kaiken kaikkiaan siis kokemus. Olkoonkin se sitten asiantuntijaintuitiota. Joka tapauksessa ajatus siitä, että iäkkäämpi henkilö voisi olla intuitiivisesti kyvykkäämpi, painaa vahvasti vaakakupissa.

Jos johtajuutta tarkastelee visionäärisyyden näkökulmasta, on kiinnostavaa pohtia, miten työyhteisössä voidaan saada parhaiten intuitiot ja oivallukset käyttöön. Tästä näkökulmasta nousee mieleen täysin päinvastainen ajatus, kuin mitä edellä olen esittänyt. Nuorella henkilöllä ei ole sitä valtavaa taakkaa, josta pitäisi päästää ensin irti, kyetäkseen näkemään asioissa täysin uutta. Vahvoja näkemyksiä on vähemmän, tai niitä on helpompi haastaa. Onkin ehkä niin, että nuoruudesta tai kokemattomuudesta saattaisi olla etua työyhteisössä, kun tavoitellaan jotakin radikaalia uutta. 

Johtajuudessa törmää usein vanhoihin, pinttyneisiin rakenteisiin "koska aina ennenkin on tehty niin". Tai jopa sellaisiin, joita ei ole koskaan sanotettu saati kiinnitetty huomiota. Ne voivat olla koko organisaation tasoisia tai työyhteisön tiimien, jopa yksilöiden, omistuksessa. On havahduttavaa ymmärtää, että näiden jäänteiden tunnistaminen ja tunnustaminen voi olla merkittävä askel kohti radikaalimpaa uutta. Ilman sitä vaihetta ei päästä kurkottamaan "out of the box". Visionäärinen johtaja pitänee huolen siitä, että työyhteisössä onnistutaan päästämään irti esteistä. Vieläkin mielenkiintoisemmaksi tämän tekee se, että jokin elämän muu osa-alue saattaa vaikuttaa työyhteisön onnistumiseen tässä tehtävässä; olemme kokonaisvaltaisia olentoja. Esteitä, jotka vaikuttavat työyhteisön kykyyn visioida ja nähdä uutta, voi löytyä myös työkontekstin ulkopuolelta. Visionäärisyyden pohdintani näyttävät laajentuvan paitsi suhteessa aikaan myös suhteessa asiayhteyteen. 

Yhdessä

Palaan alussa esittämääni ajatukseen siitä, että nyt voisi olla oikea hetki tavoitella valoa alkavan harmauden keskellä. Koen, että pitkän ja uuvuttavan poikkeusajan jälkeen on syntynyt yhteisöllinen tarve saada hyvää aikaan. On syntynyt otollinen kasvualusta ja raivattu tilaa sille, että uuden löytäminen ja tavoittelu voi alkaa. En vähättele yksilöiden kykyä keksiä uskomattomia innovaatioita, mutta erityisesti oppilaitosmaailmassa yhteisöllä on varmasti iso merkitys. Sen vahvuus on koulutusmuodosta ja koulutusasteesta riippumatta sukupolvienvälisyys. Eri ikäiset yhteisön jäsenet voivat ruokkia toistensa visionäärisyyttä. Eihän tämä mikään uusi keksintö ole - mutta siihen havahtuu yhä uudelleen ja uudelleen. Se vaatii työtä, jotta iästä riippumatta jokainen yhteisön jäsen saa itselleen vahvan pohjan ja luottamuksen hypätä kohti uutta. Tilaa, aikaa, vapautta ja rohkeutta!