Intuitiosta

Intuition teoreettiseen käsitteeseen tutustumisen myötä, olen pohtinut paljon sitä, miten me aikuiset voisimme (erityisesti ammatillisessa koulutuksessa) tukea nuorten intuitiotaidon säilymistä ja vahvistamista. Ajattelen, että nämä taidot ovat myös vahvasti elämäntaitoja ja tulevaisuuden työelämätaitoja.

Lapset ovat luontaisesti uteliaita ja intuitiivisia. He ihmettelevät, tarkkailevat, havainnoivat, näkevät ja kuulevat luontaisesti tarkasti. Usein he tekevät tätä myös hiljaisesti. He kuitenkin uskaltavat juuri hetkessä kysyä ja ihmetellä ääneen heränneitä havaintojaan sekä palaavat havaintoihinsa usein hämmästyttävän tarkasti, spontaanisti toisessa hetkessä, kun asia yhdistyy uuteen asiaan ja saa asiayhteyden. 

Minne tämä katoaa kun lapset kasvavat? Miksi se katoaa? Mitä tapahtuu ja missä? Olen pohtinut, että meillä on ammatillisessa koulutuksessa nuoria, joilla on takanaan paljon epäonnistumisen kokemuksia ja haasteita oppimisenpoluillaan. Heillä on huono itsetunto, erilaisia haasteita itsesäätelytaitojen ja tunne-elämäraiyojen osalta. Kyky olla utelias ja intuitiivinen heikentyy, väistyy, koska energia menee toisaalle. Ajattelen, että piiloutuu, mutra jossain se on.

Asta kirjoittaa kirjassaan Intuitio3, että "lapsi on luontaisesti intuitiivinen, mutta aikuinen aikuinen voi kehittää itselleen älykkään intuition kyvyn". Ajattelen, että helpommin se on kehitettävissä, kun me aikuiset ohjaamme lapsia säilyttämään luontaisen intuitionsa ja vahvistamaan sitä, ohjaamme nuoria tarkastelemaan asioita rohkeasti mitä kysymysten kautta, arvioimaan miten ja ymmärtämään miksi kysymysten kautta itseään, ympäristöään sekä löytämään ja vahvistamaan elämässä tarvittavia taitoja.