Armollisuus antaa aisteille tilaa
Joskus havahdun tajuamaan, että elän suorittaakseni
elämääni. Pöydällä on To-Do- lista ja kalenteri äärilaitojaan täynnä.
On tullut käytyä keskustelua itsen kanssa. Voisiko ainakin
ajoittain edetä vain välttämättömin suorituksin ja jättää muut asiat pois.
Antaa tilaa hyvälle. Antaa tilaa levolle ja rauhoittumiselle.
Hyvä keino on kuvitella ikkuna ja katsoa siitä vieraana
sisään. Nähdä sisällä joku, joka hyörii ja suorittaa. Nähdä itseni ulkopuolisen
silmin. Ja ymmärtää, miten paljon voisi tehdä toisin.
Tai surullisemmassa versiossa voisin olla lyhty. Tärkeä ja
tehokas valaisemaan. Näkyvä, kunnes valo sammuu, kun kynttilä palaa loppuun.
Tuo ajatus pysäyttää. Mihin minua sitten kukaan enää tarvitsee – sammunutta.
Yllättää, että päivät eivät ole sen tyhjempiä, vaikka kalenteri tyhjempi olisikin. Kun rajoittaa ja rauhoittuu, oppii näkemään ympärillään kauneutta ja kauneudessa tarpeellisuutta. Armollisuus poistaa pingottuneisuuden ja jättää aisteille tilaa. Herkistyy kuulemaan ja näkemään. Ajattelen, että intuitiokin on aisti. Jos tuo kanava on tukossa voisi kokeilla avata ovea uuteen tai antaa vähän virran viedä. Sieltä ne tulee, kun ei pakota – oivallukset.
Kommentit
Lähetä kommentti