Kesän aikana huomasin erityisesti, miten tärkeää on raivata mielelle tilaa ja aikaa olla. Kuunnella ja rauhoittua. Luonto, metsä ja mökillä oleminen ovat minulle parhaita rauhoittumisen kanavia. Mennyt kesä tarjosi tähän ihanat olosuhteet; lämpöä ja valoa, luonnon kauneutta. Tunsin voimaantumista, kun sain viettää kesää rakkaiden ympäröimänä sekä paljon luonnossa liikkumalla. 

Haluan jatkaa näitä rauhoittumisen ja pysähtymisen hetkiä nyt syksyn ja uuden lukuvuoden alettua. Tähän minulla on parhaana keinona aamut, jotka aloitan rauhallisilla lenkeillä koiran kanssa luonnossa rukoillen ja mietiskellen. Jokainen aamuni, niin arkena kuin viikonloppunakin alkaa samalla tavalla; rukousta ja kiitollisuutta. Olen huomannut tällä olevan suunnattomasti vaikutusta jokaisen päivän kulkuun.


Ihanaa Syksyä Jokaiselle!

~Maija~

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sisäinen äänen voima

Onko sinulla aikaa kuunnella omaa sisäistä ääntäsi, vai haipuuko sen sanoma arjen kiireissä näkymättömiin? Ajan puute ja kiire ovat nykyihmisen sisäisen äänen pahimpia tukahduttajia. Toisaalta, jos osaisimme arvostaa riittävästi sisäisen äänemme viisautta ja oivallisia ideoita, rohkenisimme varmasti pysähtyä kuuntelemaan sitä. Olen pohtinut omassa elämässäni paljon sisäisen äänen kuuntelemista. Olen hiljalleen löytänyt myös rohkeutta sen kuuntelemiseen, ainakin hetkittäin.   Oman äänen kuuleminen vaatii ulkoisten äänien hiljentämistä. Ulkoapäin tulevat vaatimukset, arvostukset, asenteet ja velvoitteet hämärtävät helposti todellisen sisäisen äänemme kuulemista. Tämä ulkoinen häly puurouttaa sisäisen äänemme niin, että emme joko kuule sitä ollenkaan tai sitten sivuutamme sen ajatuksiimme nostamat kiperät kysymykset ja epäilyt nopeasti pois mielestämme. Arki voi olla myös niin uuvuttavaa, että toimimme kuin robotit, emmekä jaksa olla kiinnostuneita sisäisen äänemme viesteistä.  
Lue lisää

Intuitiosta

Intuition teoreettiseen käsitteeseen tutustumisen myötä, olen pohtinut paljon sitä, miten me aikuiset voisimme (erityisesti ammatillisessa koulutuksessa) tukea nuorten intuitiotaidon säilymistä ja vahvistamista. Ajattelen, että nämä taidot ovat myös vahvasti elämäntaitoja ja tulevaisuuden työelämätaitoja. Lapset ovat luontaisesti uteliaita ja intuitiivisia. He ihmettelevät, tarkkailevat, havainnoivat, näkevät ja kuulevat luontaisesti tarkasti. Usein he tekevät tätä myös hiljaisesti. He kuitenkin uskaltavat juuri hetkessä kysyä ja ihmetellä ääneen heränneitä havaintojaan sekä palaavat havaintoihinsa usein hämmästyttävän tarkasti, spontaanisti toisessa hetkessä, kun asia yhdistyy uuteen asiaan ja saa asiayhteyden.  Minne tämä katoaa kun lapset kasvavat? Miksi se katoaa? Mitä tapahtuu ja missä? Olen pohtinut, että meillä on ammatillisessa koulutuksessa nuoria, joilla on takanaan paljon epäonnistumisen kokemuksia ja haasteita oppimisenpoluillaan. Heillä on huono itsetunto, erilaisia haaste
Lue lisää
Kuva
Kiitollinen kuitenkin Kesän aikana olen puhunut intuitiosta ystävieni kanssa. Olen kysynyt mitä he ajattelevat intuitiosta ja osaavatko tai uskaltavatko he hyödyntää intuitiotaan asioita pohtiessaan tai jopa työssään. Teema kiinnosti kaikkia, mutta sen sanoittaminen oli vaikeaa. He kuvailivat hiljaista tietoa, joka on vaan syntynyt elämän varrella tai tuntuu hyvältä kokeilla tätä tai toimia vaiston varaisesti. Kukaan ei tietoisesti käyttänyt intuitiota.  Kerroin, että jos on kiitollinen ja myötätuntoinen intuition voi havaita ja sen avulla voi ratkoa mahdottomiakin ongelmia. On kyky löytää luovia ratkaisuja. Hekin lupasivat miettiä asioita, joista ovat kiitollisia ja pohtia mikä tieto tai ratkaisu syntyisi intuition pohjalta. Palaamme tähän jossain vaiheessa. Asta sanoi luennollaan, että kiitollisuuden tunne poistaa intuitiota häiritsevät tunteet. Miten vaikeaa onkaan olla kiitollinen tavallisista arjen asioista ja kiittää itseään pienistä onnistumisista. Niitä pitää päivänselvänä.
Lue lisää