VISIONÄÄRINEN JOHTAJUUS - ÄLYKKÄÄN INTUITIONJA INNOVOINNIN TAIDOT OPPIMISYHTEISÖISSÄ 2021, RYHMÄ 2

Yhteisö on ihana. Yhteisö on mahtava voimavara ja tukiverkko. Yhteisö on jotakin, mihin halutaan kuulua. Yhteisö on myös elävä ja alati muuttuva. Ei aina ennakoitavissa. Mahdoton hallita – ja miksi pitäisikään - mutta ehdottomasti vaalimisen ja satsausten arvoinen.  Meidän opistoyhteisömme on kokenut monenlaisia vaiheita. Enimmäkseen varmasti hyviä  yhdessä tekemisen, kokemisen ja jakamisen aikoja, mutta opiston olemassaolon vuosiin (128!) mahtuu tietenkin kaikenlaista, myös vaikeita jaksoja. Sellaista on organisaation elämä, emme ole poikkeus. Viime aikoina yhteisömme on voinut hyvin. Ilmapiirikyselyiden viisarit näyttävät vahvaa kasia. Toki koronavuoden haasteet ovat koetelleet meitäkin. Silti arjen kohtaamisten yllä tuntuisi kaartuvan sininen taivas, jolla leijuu kepeä poutapilvi, kiitettävän ysin muotoinen. Henkilöstöpalavereissa näytön täyttää ystävällisten kasvojen mosaiikki. Pian joudumme kuitenkin testiin. Hei, me muutetaan taas! Edessä on muutto, jossa sanotaan heipa

 Uusi elämäntilanne, isovanhemmuus on antanut paljon tilaisuuksia ihmetellä ja havainnoida elämää vaistointuition näkökulmasta. Kun katsoo vastasyntynyttä näkee hänessä jotain ikiaikaista ja vanhaa, ikäänkuin ’vanhaa sielua’. Ehkäpä tulevaisuudessa tästäkin ilmiöstä voidaan kertoa tieteellisesti jotain uutta. Miten lapset ovat luontaisesti intuitiivisiä? Mihin se meiltä aikuisilta katoaa? Menemmekö liikaa sinne asiantuntijuuden ja päättelyn alueelle ja kadotamme jotakin meille niin luontaista? Kun omat lapset olivat pieniä, oli ehkä liian lähellä nähdäkseen. Nyt etäämmältä näkee lapsenlapsissaan sen ihanan jokapäiväisen maailman ihmettelyn ja ihastelun kerta toisensa jälkeen. Me aikuiset sokeudumme kaikelle tälle, pidämme sitä itsestäänselvyytenä. Jospa saisimme säilytettyä hitusen tuosta avoimmuudesta, iloisen uteliaasta asenteesta maailmaa kohtaan. Onko keksijöiden ja superintuition omaavien ihmisten asenteita elämää kohtaan tutkittu? Tunnen suurta kiitollisuutta, kun saan seurata no

Keväästä kesän kautta syksyyn Valon aika on takanapäin ja edessä himmenevät illat. Vaikka vuodenaikojen kiertokulku etenee vääjäämättä, voisi ajatuksia ja tunnelmia kääntää toisinpäin. Haastavan kevään jälkeen on mahdollista nähdä uudelleen valoa. Ollaan menossa kohti parempaa, uutta avautumista. Ja siihen, jos mihin, tarvitaan visionäärisyyttä ja innovointia. Olen huomannut, että ison yhteiskunnallisen ravistelun jälkeen, kaivataan uusia avauksia, uutta näkemystä ja visioita siitä, mitä meille seuraavaksi tapahtuu. Jokainen keskittyy omalla alallaan tuottamaan jälleen uutta hyvää, palaamaan valoon. On suorastaan kilpajuoksun omaista tavoittelua löytää jotain sellaista, mitä vielä ei meillä ole. Tällä viittaan esimerkiksi tapahtumatarjontaan, hyödykkeisiin tai vaikkapa elinikäiseen oppimiseen. Ajan valta Pohtiessani intuition rakennetta ja sen suhdetta visionäärisyyteen olen huomannut palaavani yhä uudelleen ja uudelleen tiettyyn teemaan: ajan merkitys intuitiolle. Tiedämme, että aika

Intuitioon tutustuminen tieteellisen pohdinnan ja tajunnan virran risteyksessä on herättänyt minussa uutta uteliaisuutta ja uusia ajatuksia. Olen käynyt useita keskusteluja intuition käytöstä ja sen hyödyntämisestä ihmisten kanssa sekä työssä että omassa elämässäni. Intuitio ja sen käyttö tuntuu olevan laaja kokonaisuus. Havainnoimme itseämme ja maailmaa ympärillämme hyvin eri tavoin tilanteesta ja tunnetilasta riippuen. Havainnointia saattavat rajata monet asiat, kuten ajattelun kankeus ja urautuminen, tunteet tai väärät oletukset. Havainnointi, ajattelu ja päättely toimivat usein hyvänä pohjana päätöksenteolle. Päätöksenteko tilanteet voivat olla hyvin arkisia, jokapäiväisiä valintoja, oppimista tai suurempien kysymysten ratkomista. Mitä suurempia kysymyksiä yritämme ratkoa, sitä enemmän tarvitsemme tietoa. Intuition käyttö voi tuoda erilaisiin prosesseihin uusia näkökulmia ja ulottuvuuksia. Intuition käyttö ja sen hyödyntäminen osana jokapäiväistä elämää vaatii hiema

Intuitiolle pitäisi antaa aikaa tarkoitushakuisesti. Teams- aika on tehnyt kaikesta tehokasta. Olen pyrkinyt luomaan arkeeni selkeitä taukoja ja hengähdyshetkiä. Toisinaan se onnistuu, toisinaan ei. Ehkä näin intuition signaalit ovat helpommin havaittavissa. Samalla irti päästäminen eli asian ei- aktiivinen käsittely, voi helpommin toteutua. Monesti ratkaisu löytyy irtipäästäessä yllättävissä tilanteissa ja täysin yllättäen. Irtipäästäminen on myös auttanut katsomaan asioita uudesta näkökulmasta ja sen kautta hyväksymään vallitsevan tilanteen. Paljon on oppimista siinä, etten aina siirrä asiaa päähän ja järkeen vaan pitäisin ja ohjaisin niitä aina sydämeen.  Mietin paljon kokeamiani flow-tiloja. Niissä innostus ja vahva syventyminen vie suurella voimalla eteenpäin niin, että ajantaju katoaa. Näissä tilanteissa kokee ja tuntee, ettei mikään rajoita ajatuksiani vaan olen vapaa kaikesta rajoittavasta. Intuitio ja sen hyödyntäminen liitetään helposti luoviin aloihin. Sitä myös ihaillaan. P

Kiitollinen kuitenkin Kesän aikana olen puhunut intuitiosta ystävieni kanssa. Olen kysynyt mitä he ajattelevat intuitiosta ja osaavatko tai uskaltavatko he hyödyntää intuitiotaan asioita pohtiessaan tai jopa työssään. Teema kiinnosti kaikkia, mutta sen sanoittaminen oli vaikeaa. He kuvailivat hiljaista tietoa, joka on vaan syntynyt elämän varrella tai tuntuu hyvältä kokeilla tätä tai toimia vaiston varaisesti. Kukaan ei tietoisesti käyttänyt intuitiota.  Kerroin, että jos on kiitollinen ja myötätuntoinen intuition voi havaita ja sen avulla voi ratkoa mahdottomiakin ongelmia. On kyky löytää luovia ratkaisuja. Hekin lupasivat miettiä asioita, joista ovat kiitollisia ja pohtia mikä tieto tai ratkaisu syntyisi intuition pohjalta. Palaamme tähän jossain vaiheessa. Asta sanoi luennollaan, että kiitollisuuden tunne poistaa intuitiota häiritsevät tunteet. Miten vaikeaa onkaan olla kiitollinen tavallisista arjen asioista ja kiittää itseään pienistä onnistumisista. Niitä pitää päivänselvänä.

  Minulla on koira - ihana Veijo. Minulla on ollut koira kaksitoistavuotiaasta saakka - olen siis elänyt laumassa jo reilusti 30 vuotta. Koira ei vain vie minua lenkille ja kanna kuistin lattialle tonneittain hiekkaa - se opettaa minulle paljon myös siitä, miten elää ihmisiksi. Onko tarkempaa katsetta kuin koiralla? Sekunnin murto-osissa se vaistoaa tunnetilani ja mukauttaa käyttäytymistään sen mukaan. Kadehdin tarkkanäköisyyttä ja etenkin sitä, kuinka aktiivisesti karvakaverini pyrkii huomioimaan minut, saamaan minut tuntemaan oloni hyväksi. Koira toimii vaistojensa pohjalta, lukee mikroeleitä ja -ilmeitä, ei keskity meikkiisi tai vaatteisiisi. On  hassua, että  koira saattaa olla parempi tulkitsemaan ihmistä kuin toinen ihminen! Kunpa osaisin siirtää edes osan koirani tarkkanäköisyydestä ja läsnäolon tunnusta omaan työyhteisööni. Intuitio siis käyttöön! Työelämääni kaipaan myös koirani armollisuutta. Välillä rapa roiskuu ja tassut kuraantuvat, mutta Veijo ei välitä. Töissäkin on väli

  Kesälomani tähtihetkiä olivat pitkästä aikaa lukuisiin suunnistuskilpailuihin osallistumiset. Tänä kesänä osasin jättää kilpasilla olon pois ajatuksistani (kiitos heikohkon juoksukuntoni). Keskityin vain reitinvalintoihin. Muistin, miten paljon nautinkaan suunnistamisesta ja miten koukuttavaa se on. Suunnistaessa paneuduin rastiväli kerrallaan hyvän reitinvalinnan tekemiseen, ongelman ratkaisemiseen. Keskityin vain yhteen asiaan, suljin pois kaikki häiriötekijät. Rastin löytyessä koin suurta iloa. Nautin matkasta ja maalissa olo oli voimaantunut ja onnellinen sekä mieli levollinen. Työarkikin on suunnistamista, mutta siinä on vaikeampaa keskittyä vain yhteen asiaan. Koko ajan on monta asiaa työn alla, jatkuvasti tulee keskeytyksiä ja uutta asiaa – aivot ovat  moniajolla ja ylirasittuneetkin. Huomaan monesti suorittavani muistilapusta toiseen. Toki töitä tehdessäni nautin monesta hetkestä, ja muistilappupinonkin vähetessä koen iloa ja onnistumista ;) - työpäivän päätteeksi mieleni o

  Joskus havahdun tajuamaan, että elän suorittaakseni elämääni. Pöydällä on To-Do- lista ja kalenteri äärilaitojaan täynnä. On tullut käytyä keskustelua itsen kanssa. Voisiko ainakin ajoittain edetä vain välttämättömin suorituksin ja jättää muut asiat pois. Antaa tilaa hyvälle. Antaa tilaa levolle ja rauhoittumiselle. Hyvä keino on kuvitella ikkuna ja katsoa siitä vieraana sisään. Nähdä sisällä joku, joka hyörii ja suorittaa. Nähdä itseni ulkopuolisen silmin. Ja ymmärtää, miten paljon voisi tehdä toisin. Tai surullisemmassa versiossa voisin olla lyhty. Tärkeä ja tehokas valaisemaan. Näkyvä, kunnes valo sammuu, kun kynttilä palaa loppuun. Tuo ajatus pysäyttää. Mihin minua sitten kukaan enää tarvitsee – sammunutta. Yllättää, että päivät eivät ole sen tyhjempiä, vaikka kalenteri tyhjempi olisikin. Kun rajoittaa ja rauhoittuu, oppii näkemään ympärillään kauneutta ja kauneudessa tarpeellisuutta. Armollisuus poistaa pingottuneisuuden ja jättää aisteille tilaa. Herkistyy kuulemaan ja nä